lauantai, 7. toukokuu 2011

Huonoa karmaa kauppakuiteista

Ostaakko eettisesti terveellistä vai hintatietoisesti huonoa karmaa keräten?

Pitäisi ostaa kotimaista tai vähintäänkin Reilua kauppaa. Olisi ajateltava eläinten oloja ja oikeuksia siinä missä kasvattajien ja viljelijöidenkin. Ruoan laatukin painaa tietenkin, paremmastahan maksaakin vähän enemmän? Lisäksi pitäisi varmistaa, että pasta ja riisi on täysjyvää, samoin kuin leipä. Sehän on terveellistä. Valkoinen vilja on tyhjää ravintoa ja sehän lihottaakin. Lihan pitäisi olla vähärasvaista, niinkuin maitotuotteidenkin. Oikeastaan parempi olisi syödä vegaanisti, soijaa ja korvaavia proteiininlähteitä enemmän. 

Tekisi mieli olla vain syömättä, ettei vahingossa tee vääriä valintoja.

Töissä käydessäni kiinnitän enemmän huomiota edellä mainittuihin seikkoihin. En osta aina luomua enkä edes Reilua kauppaa, mutta useammin. Etenkin ruoan laatuun kiinnitän huomiota silloin kun tuloja on kuussa niin paljon, että jään plussan puolelle. Pyrin tervellisyyteen silloin. Mutta näin opiskelijana ostan kyllä lähes poikkeuksetta hinnan mukaan. En eettisesti, en terveellisesti enkä aina edes makumieltymysten mukaan. 

Jos voin ostaa saman määrän ruokaa puolilla siitä summasta mikä menisi laadullisesti "parempaan" ruokaan, sen myös teen. Ruoan suhteen köyhällä on varaa (ehkä jopa velvollisuus) ostaa halpaa.

perjantai, 6. toukokuu 2011

Hiljaa olohuoneen pimeydessä

Ulkona on viileää jo, mutta ikkuna on auki. Ei ole kylmä kuitenkaan, huone kuumeni ilta-auringossa ja pieni tuulenvire vain virkistää.

Hetki sitten kuulin hiljaisuudessa kaukana piipittävät liikennevalot, joita ei ikkunasta edes näe vaikka kuinka kurkottaisi. Nyt ne on jo sammuneet tältä päivää, kun kello on jo paljon eikä tässä osassa kaupunkia liikenne ole enää vilkasta. 

Liikennevalojen piipitys on minulle jollain tapaa lohdullinen ääni. Menen aina tien yli mielummin valoista kuin ohjaamattoman suojatien kautta. En halua joutua itse tekemään arviota siitä ehdinkö, pysähtyykö tuo vai kiihdyttääkö vaan, ajaako yli. Joten seison punaisissa valoissa ja odotan sen kiireisen piipityksen alkua kun valo vaihtuu vihreäksi ja vastuu siitä että pääsen tien yli ehjänä onkin jonkun muun käsissä.

Kun kaupungissa asumista vertaa maaseudun hiljaisuuteen, on yksi parhaita puolia elämän äänet. Yölläkin, kun kaikkien pitäisi jo olla nukkumassa, voi kuulla yksinäisen auton, naapurin vetämän vessan, kolahtavan oven. Tietää ettei kellu yksin maailmankaikkeudessa. Että joku muukin valvoo.

Elämisen äänien luoma (valheellinenkin) turvallisuudentunne tasapainottaa sitä paperiseinien läpi kuuluvien OIOIOI huutojen ja moneen kertaan hakatun oven postiluukun kolahtelun aiheuttamaa ärsytystä.

Viihdyn yksin vain niin kauan kun tiedän kuplani ulkopuolella olevan jonkun muunkin.